01.01.2005

Valiokunta valokeilassa

Perustuslakivaliokunta on noussut yllättäen politiikan parrasvaloihin. Sanon yllättäen, koska valiokunta erityisasemassa. Se tarkastaa hallituksen esitysten perustuslainmukaisuuden ja samalla se tulkitsee perustuslakia aivan kuin tuomioistuin. Kuitenkin sillä poikkeuksella, että perustuslakivaliokunnan päätöksistä ei voi valittaa. Tulkinnoissa pyritään säilyttämään  "valiokunnan vakiintunut linja ja käytäntö", jotta päivänpolitiikka ei väärällä tavalla tunkeutuisi valiokunnan sisään. Toisaalta perustuslakivaliokunta on myös poliittinen elin. Tämä tuli esiin kriisinhallintalain käsittelyssä. Asiantuntijakuulemisen pohjalta kävi ilmi, että edessä oli kaksi tulkintalinjaa. Yhtäältä hallituksen esitys olisi voinut toteutua, mikäli perusajatuksena olisi ollut se, että presidentti päättää suomalaisten osallistumisesta kriisinhallintatehtäviin riippumatta siitä, onko operaatiolla YK:n, EU:n, Etyjin tai jonkun muun tahon valtuutus. Siis sama ajatus, jota hallitus nyt esittää toteutettavaksi muuttamalla perustuslakia. Valiokunnassa tulkinnaksi tuli äänestyksen jälkeen kuitenkin tarkka pitäytyminen siihen,että päätökset kaikissa EU:n operaatioissa -myös turvallisuuspolitiikan osalta- kuuluvat hallitukselle. Valiokunnan päätös oli harkittu ja hyvin perusteltu, eikä siihen sinällään liittynyt dramatiikkaa. Mitä tavoitteita kukin edustaja tai puolue muutoin liitti päätökseen jää tietenkin arvailujen varaan. Julkisuudessa näyttää kuitenkin syntyneen erikoinen väärinkäsitys. Tehtiinpä päätös joukkojen mahdollisesta lähettämisestä hallituksen esittämässä järjestyksessä tai valiokunnan edellyttämällä tavalla, presidentti on aina ylipäällikkö. Poliittinen päätös ja se päätös, jonka presidentti tekee ylipäällikkönä on erotettava toisistaan. Jos Suomessa on tehty poliittine päätös joukkojen lähettämisestä kriisialueelle, ylipäällikkö ei voi enää tätä päätöstä muuttaa. Hänen on annettava asiasta sotilaskäsky.  Toivottavasti tämä seikka ei ole aiheuttanut hämmennystä myös hallituksen pirissä. Aina ei voi olla asiasta varma.  ...

01.01.2005

Viina vie

Vanhan sanonnan mukaan viina on viisasten juoma. Lausetta voi tulkita kahdella tavalla. Joko niin, että viisaat tuntevat viinan suuren ja murheita tuottavan voiman ja osaavat sitä varoa, tai sitten niin, että vain viisaat juovat viinaa. Suomalaisten viisaus viinan käyttäjinä tai alkoholipolitiikan laatijoina ei ansaitse kehuja. Suomessa on syystä tai toisesta vahva humalajuomisen kulttuuri, ja sitä ei hallinnollisilla toimilla muuksi muuteta. Mutta koska asia on tabu, otetaan mieluummin vastaan korkeat kustannukset ja moninaiset murheet, kuin todellisuus sellaisena kuin se meillä on. Kaikilla muilla politiikan aloilla pyritään realismiin. Tuoreiden selvitysten mukaan alkoholin aiheuttamiin sairauksiin ja myrkytyksiin kuoli viime vuonna enemmän suomalaisia kuin koskaan aikaisemmin. Viinasta onkin tullut keski-ikäisten miesten yleisin kuolinsyy. Kukaan ei osaa tarkasti sanoa, kuinka monessa tapauksessa alkoholi on vahvasti edistämässä sairastumista tai ennenaikaista kuolemaa. Minusta ei ole lainkaan yllättävää, että peruspalveluministeri Hyssälä vaati väkevien juomien veroon korotusta, koska kulutuksen kasvun yhteys toissa keväänä tapahtuneeseen verotason pudotukseen on päivän selvä. Ministeri kantaa vastuuta ja siihen tehtävään hänet on valittu....

14.09.2005

Kuka muistaa köyhiä?

Köyhyydestä keskustellaan. On syytäkin, sillä olemme tottuneet pitämään Suomea hyvinvointivaltiona, joka pystyy ja haluaa turvata kohtuullisen elämän kaikille kansalaisille. Jotain on mennyt ja menee koko ajan pieleen, kun uutisissa kerrotaan leipäjonoista jopa vauraassa Espoossa. Tarkempi paneutuminen osoittaa, että köyhyydellä on monet kasvot. Hankalimmassa asemassa ovat pelkkää kansaneläkettä saavat eläkeläiset, pitkäaikaistyöttömät ja yksinhuoltajat eli ne ihmiset, joilta ansioihin perustuva sosiaaliturva on loppunut tai sitä ei koskaan ole kertynytkään. Tulot ovat siis kovin pieniä, tai niitä ei ole ollenkaan ja yhteiskunnan tarjoamat tulonsiirrot ovat riittämättömiä. Politiikkaa seuraava ymmärtää heti, mistä on kysymys. Em. väestöryhmien asema on huono, koska heiltä puuttuu kovaääninen etujärjestö, joka jaksaisi huutaa niissä pöydissä, joissa todelliset päätökset tehdään. Yleinen oikeudenmukaisuuden taju ei aina riitä, jos lobbaajat puuttuvat. Tämä nähtiin viimeksi 90 –luvun politiikassa, jossa eri syistä pelkän perusturvan varassa olevien asemaa Lipposen hallitukset kurittivat raskaalla kädellä. Tilanne on demokratian toimivuuden kannalta vakava ja vaikeasti korjattavissa. Vanhasen hallitus on saanut suunnan muuttumaan, vaikka askeleet ovatkin kovin lyhyitä. Hallituskauden alussa tehtiin tarkistuksia lapsiperheiden tukiin: lapsilisään, matalimpiin äitiys-, isyys-, vanhempain- ja sairaspäivärahoihin, eli juuri kaikkein pienituloisimpien tulonsiirtoihin. Uudessa budjettiesityksessä pienimpien eläkkeiden korotus ja toimeentulotuen asumismenojen omavastuun poisto ovat tarpeellisia täsmätoimia. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen, että vain työtä vailla olevat olisivat tutustuneet köyhyyteen. Pääkaupunkiseudulla on suuri määrä pienituloisia perheitä, joissa asumisen kalleus syö kulutusmahdollisuudet. Köyhyys voi olla ovella melko suurituloisissakin perheissä, joissa vain toinen puoliso on työssä. Tiukimmilla ovat monilapsiset perheet, joiden kohdalla perheen koosta johtuvat suuret asumiskustannukset ja liikkumisen menot vievät perheet ahdinkoon. Sosiaalipolitiikkamme ei vieläkään tunnista oikein näitä tilanteita, tai sitten niitä ei haluta tunnistaa. Uskon enemmän jälkimmäiseen, koska poliittinen päätöksenteko perustuu aina tosiasioiden valikoivaan käyttöön. Tässä asiassa valikointi on erityisen kohtalokasta, koska maahan tarvittaisiin lisää lapsia. Vähimmäisturvan parantaminen ei auta näitä köyhiä. Heidän kohdallaan tarvitaan verotuksen tarkistamista. On kestämätöntä, että neljän lapsen vanhemmat maksavat veroa käytännössä yhtä paljon kuin lapsettoman perheen vanhemmat. Lapsilisät eivät korjaa tätä puutetta. Vielä vähemmän sitä korjaa subjektiivinen päivähoito-oikeus, vaikka asiaa usein niin selitetään. Vaikka suomalaiset vierastavat politiikasta puhumista, politiikka kuitenkin näkyy sosiaalipolitiikan ratkaisuissa. Keskusta on perinteisesti ollut universaalin perusturvan puolue. Tämä näkyy hallituksen päätöksissä ja tuntuu köyhimpien kukkarossa. Kokoomus ja demarit ovat mielellään kehittäneet palkkaan perustuvia tukia. Eivät nekään turhia ole, mutta köyhin väestönosa jää niiden ulkopuolelle. Tulojen riittämättömyys ajaa ihmiset tarttumaan viimeiseen keinoon, eli kuntien maksamaan toimeentulotukeen. Se on tarkoitettu tilapäiseksi avuksi, mutta meillä on jo ihmisiä, joiden elämä on vuosia ollut toimeentulotuen varassa ja siten kuntien vastuulla. Valtio on säästänyt. Vakavin näköharha köyhyyden vastaisessa kamppailussa syntyy silloin, kun keinot liitetään vain sosiaalipolitiikkaan. Sosiaalivaltion rahat loppuvat, ellei meillä ole vireä, kilpailukykyinen elinkeinoelämä kaiken pohjana. Sen turvaamiseksi avoimessa taloudessa ja globaaleilla markkinoilla tarvitaan sellaisiakin keinoja, jotka populistisesti voidaan tulkita haluksi leikata verojen kautta köyhien etuja. Ellei niin tehtäisi jatkossakin, edessä olisi kilpailukyvyn heikkeneminen ja yrittämisen motivaation lasku. 90 –luvun laman opetukset unohtuvat helposti: Jos valtiolta ja kunnilta loppuvat rahat, silloin leikataan etuja. Kun etuja leikataan, silloin köyhät kärsivät eniten.  Julkaistu Länsiväylässä 2005    ...

13.09.2005

Tekijänoikeuslaki puhuttaa

Eduskuntatyö on alkanut tekijänoikeuslain merkeissä. Viime vaalikaudella rauennut laki on eduskunnan ensimmäisessä käsittelyssä hyväksytty lähes tulkoon valiokunnan esittämässä muodossä. Laki sai julkisuutta jumalanpalvelusmusiikin takia. Sivistysvaliokunta ehdotti, että jumalanpalveluksia ei enää rinnastetaisi opetustoimeen, vaan siellä esitettävistä teoksista alettaisiin peria tekijänoikeusmaksu. Siis esittämisestä. Ehdotus tuntuu merkityksettömältä, mutta sillä on suuri periaatteellinen painoarvo. Se puuttuu suoraan perustuslain turvaamaan uskonnonvapauden ytimeen. Suomessahan -kuten monissa muissakin länsimaissa- on käytännössä ns. positiivinen uskonnonvapaus. Sillä tarkoitetaan oikeutta vapaasti ja julkisesti tunnustaa, pitää esillä ja harjoittaa uskontoa. Laki siis suojaa kaikkea uskonnonharjoittamista, ei vain kristillisiä jumalanpalveluksia. Tähän vapauteen oltaisiin nyt haluttu raskaalla kädellä puuttua. Minulle jäi salaisuudeksi opetusministeriön into tässä asiassa. Kyse on nimen omaan innosta, sillä perustuslakivaliokunta antoi asiasta viisaan ja selväjärkisen lausunnon. Se ei sivistysvaliokunnan enemmistölle riittänyt, vaan muutos haluttiin viedä läpi perustuslain säätämisjärjestyksessä. Onneksi edustajilta löytyi itsenäistä harkintaa ja asia päätettiin jättää entiselleen. Tekijänoikeuslaissa on toki monta muutakin mielenkiintoista ja vaikeaakin kohtaa. Lainsäätäjä joutuu sen kanssa periaatteellisiin vaikeuksiin. Laki on mutkikas, mikä johtaa laillisuusperiaatteen ongelmaan. Voiko kansalainen selvää niin, että tietää mikä on sallittua ja mikä lain vastaista? Luulen, että tulkintavaikeuksia tulee. Vaikeaa on myös valvonta, mikä sekin voi ääritapauksissa heikentää lainkuuliaisuutta. Esimerkkinä voisi olla paljon keskusteltu kopiointioikeus. Näin asiasta päätettiin: Teknisten suojausten purkamisen kieltävä säännös perustuu tietoyhteiskunnan tekijänoikeuksia sääntelevään EU-direktiiviin ja kansainvälisiin sopimuksiin. Lainmuutoksen jälkeen cd-levyn tai muun tallenteen kopioinnin estävää teknistä suojausta ei saa murtaa kopiointia varten. Sen sijaan teknisen suojauksen saisi kiertää tallenteella olevan elokuvan tai musiikin katselemiseksi tai kuuntelemiseksi. Jos suojauksen kuitenkin murtaa ja kopioi tallenteen omaa yksityistä käyttöä varten, teko ei uuden lain mukaan olisi rangaistava. Kopioidun teoksen oikeudenhaltija voi tässä tapauksessa vaatia korvauksen tai hyvityksen kopioinnista, jos teko tulee hänen tietoonsa. Voidaan arvioida, että vain hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa näin voisi tapahtua. Musiikkia ja muuta aineistoa voi lainmuutoksen jälkeen edelleen kopioida levyltä toiselle tallennusvälineelle omaa yksityistä käyttöä varten, jos levyn suojana ei ole käytetty teknisiä suojauksia tai jos suojaukset sallivat kopioinnin toiselle tallennusvälineelle. Musiikin kopiointi on mahdollista myös siinä tapauksessa, että kuluttaja hankkii fyysisen cd-levyn sijasta musiikin verkkopalvelusta sähköisessä muodossa. Tällöin hän voi ostaa yhdessä aineiston kanssa tarvitsemansa tekijänoikeudet. ...

01.01.2005

Amerikka opettaa

Esko Aho oli presidentinvaalien jälkeen amerikkalaisessa yliopistossa opettajana. Palattuaan Suomeen hän kertoi näkemästään ja kokemastaan. Demarijournalismi ei Eskon palautteesta oikein pitänyt ilmeisesti siksi, että kuva uudesta mantereesta oli toisenlainen kuin kotimaisen median luoma. Sain tilaisuuden vierailla Yhdysvalloissa perustuslakivaliokunnan kanssa ja mietin koko ajan Eskon kokemuksia ja puheita. Minäkin olen suomimedian kyllästämä ja olen aina ollut kriittinen jenkkillää kohtaan. Muutamissa asioissa jouduin tarkistamaan kantaani.  Aivan ensimmäiseksi minua hämmästytti työntekijöiden määrä kaupoissa, hotelleissa, museoissa jne. Silmällä arvioiden heitä oli ainakin kaksinkertainen joukko kotimaiseen verrattuna. Miten se on mahdollista? Sehän merkitsee tehottomuutta. Miten yhdysvalloilla on varaa toimia näin irrationaalisesti? Mutta tässäpä se pihvi juuri onkin. Poliitikot päättävät siitä, ovatko ihmiset työssä, jolloin työllistämisen sivukulut ja verotus pysyvät kohtuullisina, vai työttöminä, jolloin verotus on kireää ja työttömien toimeentulosta kuitenkin huolehditaan erilaisin tulonsiirroin. Vasemmisto sanoo tähän, ettei ole oikein luoda matalapalkkaista työtä, jolla ei tule toimeen. Aivan oikein. Mutta samalla hämärtyy poliittisen valinna paikka. Matalapalkkaisen työn vaihtoehtona ei ole edes kohtuullisesti palkattu työ, vaan työttömyys. Jenkit ovat valinneet työn, me valitsemme työttömyyden.  Toiseksi minua hämmästytti yhteiskunnallinen keskustelu. Miten se on mahdollista, koska jenkithän ovat pinnallisia smooltolkkaajia, jotka haluavat tehdä kaiken vaivattomasti. Eteemme tuli yllättäen poliitikkoja, kansalaisjärjestöjen edustajia ja erilaisia tutkijoita, jotka olivat erittäin hyvin perillä yhteiskunnallista rakenteista ja erilaisten poliitiikkalinjojen filosofisista ja moraalisista perusteista. Häämmästyin ja jouduin monta kertaa ainakin mielessäni altavastaajaksi. Amerikkalainen kansalaisyhteiskunta ei ole ainakaan heikompi kuin suomalainen. Se saattaa olla paljon vahvempi ja mielipiteenmuodostuksessa meitä itsenäisempi. Tällä seikalla on poliittista merkitystä sikäli, että se paljon kaipaamamme yhteiskunnan dynaamisuus perustuu tähän sekä toimiviin markkinoihin. Poliitikot sanoivat suoraan, että heillä on poliitiikan teossa oikeastaan kolme periaatetta: 1. Perustuslain suomat kansalaisoikeudet turvataan kaikille erityisesti suhteessa valtioon. 2. Kaikki, mikä voidaan hoitaa yksityisen yrittämisen ja markkinoiden avulla, hoidetaan niin. Ja kaikki tämä jälleen suhteessa valtioon. 3. Mikään sukupolvi ei voi rakentaa sellaiste etuusjärjestelmää itselleen, että lapset joutuvat sen maksamaan. Ajatukset tuntuivat pöyristyttäviltä, mutta näyttivät toimivan melko hyvin ja joka tapauksessa ne tuottavat maailman suurimman kansantalouden ja meitä suuremman bkt:n henkeä kohti laskettuna. Sairailla ja köyhillä ei toisaalta ole kaksiset oltavat, mutta selviävät jotenkin. ...

17.12.2004

Tärkeitä päätöksiä

Suomalaiset valmistautuvat joulun viettoon ja kaikilla on kiire. Työssä tehdään pitkiä päiviä, jotta olisi puhdas pöytä, jolta sitten joulu jälkeen jatkaa. Myös täällä eduskunnassa on kiire. Käsittelyssä on juuri valtion talousarvio vuodelle 2005. Valtiovarainvaliokunta on käynyt tarkasti läpi hallituksen syksyllä tekemän esityksen, pyrkinyt ottamaan huomioon muiden valiokuntien lausunnot ja kansanedustajien muutosesitykset. Kohta päätetään ja vaikutetaan jollain tavalla kaikkien suomalaisten elämään. Keskustalaisina olemme olleet melko tyytyväisiä. Talouden kehykset ovat ahtaat, mutta politiikalla on merkitystä.  Vuoden alussa voimaan astuva yritysverouudistus keventää melkein kaikkien yrittäjien verotusta ja tulee tarpeeseen. Palkansaajien verokevennykset lisäävät ostovoimaa. Vuoden 2005 tasolla kevennykset ovat 450 miljoonan euron suuruiset ja koko hallituskaudella 2005-2007 noin 1,7mrd euron suuruiset. Tätä politiiikkaa on moitittu hyväosaisten suosimisesta. Siltä se näyttääkin, jos sitä katsellaan niillä arvoilla ja asenteilla, joihin meillä oli mahdollisuus ennen EU ja EMU -aikaa. Silloin en olisi voinut suostua tukemaan nykyisen kaltaista toimintaa. Tänä päivänä maailma on toinen. Olemme pienenä kansakuntan mukana globalisaatiopelissä, ja siinä pelissä voidaan ihan oikeasti myös hävitä. Siksi muutokset. Minulta on kysytty, minkä takia poliitikot eduskunnassa eivät ota valtaa käsiinsä ja puhalla peliä poikki.  Olen vastannut, että minulle sopii heti, kunhan kerrotte miten se ihan oikeasti tehdään. Toinen suuri muutos koskee perhepolitiikkaa. Tämä budjetti kääntää suunnan toiseksi. Viimeiset 10 vuotta on toimittu demareiden ideologian mukaan. Kokoomus on puhunut paljon, mutta ei ole saanut muutosta aikaiseksi. Nyt se tulee.  Kotihoitoon tulee merkittävästi lisää rahaa, samoin nousevat matalimmat päivärahat. Jokainen voi lukea Väestöliiton tuoreesta perhebarometrista ovatko perhepolitiikon uudistukset toivottuja vai pitäisikö vanhaa demarien linjaa. (Raportti löytyy osoitteesta:http://www.vaestoliitto.fi/tiedotus/rakennesivut/ledistotiedotteet_framset.htm).  ...